Luovan kirjoittamisen opinnoissani alkoi proosan kirjoittamisen osuus. Tätä jaksoa olen odottanut ihan erityisesti. Tosin draamakin kiinnosti valtavasti. Nyt kotitehtäviksi lohkesi valtava vuori tekemistä! Lukutehtävien lisäksi pitäisi kirjoittaa myös novelli.

Aion työstää alkukesällä aloittamaani uutta pitkää tekstiä. Silloin en ollut varma haluanko päähenkilön luonteesta enemmän vai vähemmän samankaltaisen kuin itse olen. Ideana siinä kun kuitenkin on se, miten erittäin erityisherkkä ihminen kokee asiat ja miten hän näkee elämän (konkreettisesti). Tarinan tapahtumapaikat olivat todella voimakkaina "mieleni valkokankaalla", samoin henkilöt. Tauko on etäännyttänyt minut tuosta maailmasta, mutta nyt kun luin tekstin uudelleen, siihen saakka mihin olen päässyt, alkua, eli ensimmäiset 18 liuskaa, en pidäkään sitä oikeastaan hullumpana. Etäisyys sai näkemään tekstin vähän uusin silmin.

Kuvailua on paljon, mutta niinhän se on erityisen eritysherkän pään sisälläkin: kaikki, KAIKKI, yksityiskohdat huomataan ja rekisteröidään, käsitellään ja mahdollisuuksien mukaan myös painetaan mieleen. Se on hitaan venyvää. Siitä ei opi pois. Se on tapa olla. Se on ominaisuus jota on mahdotonta muuttaa oikeasti, toki voi yrittää teeskennellä että on jotenkin toisenlainen, mutta se ei ole se jota on aidosti sisimmässään. Tietysti eritysherkissäkin on eroavaisuuksia, itse olen aika kokonaisvaltaisen erityisherkkä, joten se on varmasti hyvinkin erilaista, kuin jos olisi vain herkkä äänille tai jollekin muulle aistille.

Pitkääkin tekstiä kurssilla saa työstää, tosin palaute tulee vain jostain pikku osasta. Apua jo siitäkin saa - joskin nyt kun silmäilin tuota tarinaa, voi olla että sittenkin teen novellin. Kokonaan uuden tarinan. Haluan rauhan kirjoittaa tuo pitkä teksti loppuun, ennen kuin annan sen vieraille silmille nähtäväksi.

Ensimmäisen lähiopetuspäivän aamuna sain idean pieneen, pikaisesti kirjoitettavaan novelliin ja kun ehätin kurssilta kotiin, sain kirjoitettua sen. Yllättävää! Usein ideasta valmiiseen on paljon pidempi matka. Pikanovellistani tuli kolmen liuskan mittainen, mutta en tiedä onko siitä mihinkään... Siinä idea ei kanna juurikaan tuota pidempään tekstiin.