Jälleen kerran onnettomassa rakastumisessani riutuvana pohdin syytä sille mikä saa heittäytymään tunteiden pyörteeseen aina vain uudelleen. Tiedostan sen olevan elämää antava voima, jota ilman olisin mahdollisesti luovuttanut elämästä vaikeissa vaiheissani jo vuosikymmeniä sitten. Se on pelastusrengas, elämöittäjä.

Ehkä edelleen kuvittelen että joskus vielä osun tunteineni oikeaan, sellaiseen mieheen jolle kelpaan, vaikka olen omanlaiseni. Että kohdalle osuu joku joka ei heitä tunteideni roihuavaa paloa mauttomaksi vitsiksi, kavereiden kanssa pilkattavaksi.