Käytin viikonloppuni romaanikäsikirjoituksen tarkistukseen ja korjailuun. Olin luvannut itselleni, että tekstin on oltava valmis ja lähetettynä kustantamo(i)lle mieluiten nyt kevätkauden aikana. Niin se sitten lähtikin tänään matkaan, kuin naistenpäivän kunniaksi. Ainakin ensimmäiseen kustantamoon, vaikka en olekaan yhtään varma osuinko tarinan tyylilajin ja muunkaan kannalta lähestymään juuri oikeaa kohdetta. Se selviää vasta myöhemmin.

Siitä en tiedä miten valmis teksti oikeasti on. Itselleni se on valmis. Varmaankin useamman viikon tauon jälkeen uudelleen läpi lukiessa löytyisi vielä monta korjattavaa kohtaa. Osaisinkohan vain silloinkaan saada siitä lopullisen valmista? Tuntui etten halua enää kajota liikaa itse tarinan käänteisiin. Korjasin vain tarinaan unohtuneita epäloogisuuksia ja epätäsmällisyyksiä. - Ja kirjoitusvirheitä, tietenkin! Eli tarina on valmis, mutta tekstissä on varmasti silti kuitenkin paljonkin vielä hiomisen varaa.

Luetutin siis tekstini kurssikaverilla, jolla taitaa olla kokemusta toisten tekstien lukemisesta ja palautteen antamisesta. Palautteesta sain itsevarmuutta ja puhtia käsikirjoituksen hiomiseen.

Mieli palaa toisaalta jo aloittaa jotain uutta pitkää tekstiä. Onhan minulla se toinen tarinanalku jo tehtynä, mutta juuri nyt sen tyylinen kerronta ei houkuttelisi. Olisi mukava myös välillä vaihtaa tekstin teemaakin, vaikka en tästä teemasta ole kirjoittanut vielä likiään kaikkea mitä mielessä muhii. Tietyt teemat vain puskevat ulos kuin väkisin, nyt kun niille on avautunut luonteva ilmaisutapa.