Joululoma on muutaman päivän kestäneen alkuvetelyyden jälkeen ollut jopa varsin ahkeran kirjoittamisen aikaa. Tosin se ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Olisi pitänyt kirjoittaa draamatehtävää, mutta puskin romaanitekstiäni itsepäisesti eteenpäin sammumattomalla innolla. Kärsin tästä seuraukset sitten huonon arvosanan muodossa.

Sen sijaan ikiaikainen unelmani romaanin kirjoittamisesta tosiaankin alkaa lähestyä päätöstään. Tarinasta puuttuu vielä loppuosaa, josta en kuitenkaan osaa vielä arvata kuinka pitkä se tulee olemaan. Lyhyempi  kuitenkin kuin tähän saakka kirjoitettu osuus. Koska olen liikkeellä ehdottomasti vakavissani, käsikirjoitus lähtee joskus kustantajalle - kävi miten kävi. Pakko ainakin yrittää!

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen kirjoittanut mitään noin pitkää tekstiä. Omasta mielestäni tarina kantaa. Haluan päästä pian loppuun ja luetuttaa tekstin joillakin asiaa tuntevilla, että kokevatko hekin tekstin eläväksi ja merkitykselliseksi. Olisiko sillä minkäänlaista toivoa "päästä jatkoon".

Ehkä on tyhmää tähdätä heti aloittelijana oikeaan kirjailijuuteen, mutta kun tarinankertojuuteni on vasta viime aikoina päässyt heräämään eloon, tuntuu että sitä on toteutettava ja pyrittävä sitä kohti kaikin voimin. Lisäksi koen juuri tämän tekeytymässä olevan tarinan niin merkityksellisenä, että sillä voisi olla edes jotain toivoa päästä oikeasti kansien väliin. Olen aiemmin elämässäni tehnyt muutakin heittäytymällä tekemiseen täysillä heti aloittelijana ja se on omalla tavallaan kantanut. Minun tavallani.