sunnuntai, 9. kesäkuu 2019
Vaikka alkukesä on ehkä juuri nyt kauneimmillaan, jostain syystä aiheeksi nousi tällä kertaa yksinäisyys. Kuvatkin valitsin viime syksynä otetuista, koska yleensähän ja kliseisimmillään syksy liittyy yksinäisyteen.
Tämä on taas riimitön runo.
Kirjoitusharjoitusta. Harjoittelen myös esiintymistä, puhumista.
Tekstitaskut ammottavat tyhjyyttään, on annettava itselleen päämääriä saadakseen aikaan kirjoitusta.
Lyriikka on minulle tuntemattomampi alue, joten haastan itseni tekemään runon viikossa. Tai edes kahdessa...
Voi täältä silti muutakin tekstiä löytyä, ei ainoastaan runouden yrittelyä.
Kaikki tekstit, kuvat, videot ovat omaa käsialaani ja omistan niiden oikeudet.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.